HIGHLAND CATTLE

OMINAISUUDET

Ylämaankarja soveltuu erinomaisesti sekä lihantuotantoon että maisemanhoitoon.

Ylämaankarja on muita Suomessa kasvatettavia nautarotuja paremmin sopeutunut epäsuotuisiin sääoloihin ja ympärivuotiseen ulkokasvatukseen. Rotu ei sovellu sisäkasvatukseen eikä ahtaisiin ulkotarhoihin tai pihatto-olosuhteisiin. Eläimille tarjotaan lisäruokaa kasvukauden ulkopuolella. Ylämaankarjalla on erittäin tehokas ruoansulatus. Se on tehokas laiduntaja, ja näin ollen mitä sopivin hyödyntämään luonnonlaitumia; perinnebiotooppeja, hakamaita ja joutomaita.

Rotu mahdollistaa tuotannon siellä, missä muiden rotujen käyttö ei ole mielekästä.

Ominaisuuksiltaan ylämaankarja on hidaskasvuinen. Lihasonni on valmis 2-3 vuotiaana. Hiehon astutusikä riippuu jokaisen yksilön kasvusta, yleensä 2-3 vuotiaana. Vastineeksi ylämaankarjan emo on kuitenkin pitkäikäinen: se voi tuottaa vasikan joka vuosi keskimäärin 15 vuoden ajan. Ylämaankarjalle on ominaista vahva laumahierarkia ja -käyttäytyminen. Rodun kasvatus tarvitsee luontaisesti väljyyttä kaikkina vuodenaikoina. Eläimet eivät välttämättä ruokaile tai makaa samassa paikassa. Laumasta riippuen ne voivat olla hyvin hajallaan, koska alempiarvoiset yrittävät välttää ylempiarvoisia. Laumakohtainen käyttäytyminen on otettava huomioon pitopaikan makuu- ja ruokintapaikkojen toteutuksessa. Eläimillä on pitkät sarvet, eikä niitä ole pyritty poistamaan jalostamalla tai nupouttamalla.

Eläinten elopainot; lehmät n. 500-600 kg ja sonnit n.800-900 kg.

KARVAPEITE JA VÄRI

Sen nahka on kaksi kertaa tavallisen naudan nahkaa paksumpi ja sillä on kaksinkertainen karvapeite. Ulompi karvakerros suojaa eläintä sateelta ja sisempi karvakerros kylmältä. Paksu nahka ja kaksinkertainen karva suojaavat sitä myös makuulla, toimien eristeenä makuualustaa vastaan. Kesäksi turkki ohenee merkittävästi, mikä edesauttaa viihtymistä lämpimissä oloissa.

Ylämaan naudoilla on säilynyt monilla luonnoneläimillä esiintyvä ilmiö, jossa turkin väritys muuttuu eläimen vanhetessa. Monet mustat ylämaalaiset ovat itse asiassa kaikkea muuta kuin mustia elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Lopullisen värityksen muotoutuminen voi kestää jopa kolme vuotta, niinpä ihan pienestä vasikasta ei täydellä varmuudella voi sanoa aikuisikäisen väritystä. The Highland Cattle Society hyväksyy ylämaan naudoille seuraavat värit: musta, punainen, keltainen, juovikas (brindle), harmahtava (dun), valkoinen ja 1990 lähtien myös "Parti colour" tarkoittaen eläintä, jolla esiintyy valkoisia läikkiä.

KÄSITELTÄVYYS

Nauta on perusluonteeltaan laumaeläin ja muut lauman eläimet ovat sille tärkeitä. Ilman ihmiskontakteja nauta suhtautuu epäluulolla ihmistä kohtaan. Luottamuksellisen suhteen syntyminen ja kesyyntyminen edellyttää monia asioita. Kun luottamuksellinen suhde ihmiseen on syntynyt, helpottuu käsiteltävyys - on kyseessä sitten laidunsiirto, ohjaamineen kokooma-aitaukseen tai hoitotelineeseen, poikimisen avustaminen, hoitotoimenpide tai riimukoulutus.

YLÄMAANKARJA YMPÄRISTÖN HOITAJANA

Ylämaankarja on hyvä laiduntaja ja sille sopivat laidunalueiksi niin märät ja kuivat kuin avoimet ja puustoisetkin alueet. Viljeltyjen peltolaidunten lisäksi ylämaankarjaa käytetään monien erityyppisten luonnonlaitumien maiseman- ja ympäristöhoitajina. Luonnonlaitumien monipuolinen ravinto saa eläimet voimaan erinomaisesti, ja keveinä ne eivät rasita maaperää.

LUONNE

Ylämaankarjan nauta on luonteeltaan rauhallinen, säyseä ja peloton. Se kiintyy omiin alueisiinsa ja omaan hoitajaansa. Rotu on säilyttänyt monia villille laumaeläimelle ominaisia luonteenpiirteitä. Laumassa vallitsee tarkka arvojärjestys. Ylämaankarjan lehmän äidinvaisto on erittäin voimakas: vasikan syntyessä emo voi olla ylisuojeleva pari ensimmäistä päivää. Emot huolehtivat myös yhdessä vasikoistaan.

Lehmän tai sonnin luonteella on tärkeä merkitys eläinten päivittäisen käsittelyn sujuvuuden, työturvallisuuden ja eläinten hyvinvoinnin kannalta. Valittessa eläimiä omaan karjaan, on vältettävä ostamasta luonteeltaan arveluttavaa siitossonnia. Huonoluonteiset emot on karsittava vaikka luonteen periytymisaste on matala (0,1%). Emo opettaa jälkeläiselleen tapoja, niin hyviä kuin huonojakin. Eläinten välillä on eroja. Eläinten käsittelijällä on todella suuri merkitys!